Riku tuli meille muistaakseni -95 (tai -96) vuoden syksyllä Koivurannan Martilta (oli lopetusuhan alla, niin ostin sen Villelle synttärilahjaksi rokotteiden hinnalla). Sen jälkeen Rikulle on ammuttu muutamia hirviä ja verijälkikoirana se on ollut parhaimmillaan. Se on pyytänyt muutamia jäniksiä juoksemalla kiinni ja onhan se noutanut nuoruudessaan mulle myös sorsia vedestä ja pöläytellyt kanalintuja lentoon. Määrällä ei voi kehua, mutta laatuhan korvaa määrän! On sitä käytetty myös vetokoirana. Vielä viime syksynä se pyysi elävän supikoiran lenkillä ollessaan.

 

Koirana se on erittäin hyväluontoinen ja olenkin sitä verrannut aina Mustanaamioon. Riku on hyvä hyville ja paha pahoille, aivan kuten Fantom (vanha viidakon sanonta). Aikoinaan puolusti isäntäänsä niin, että pari koiraa joutui koirien taivaaseen. 

 

Eläkepäivillään se on ehdottomasti saanut parhaan mahdollisen ylläpidon ja uuden hienon lämmitettävän kopin. Viivi ja Anne sitä nykyään eniten lenkillä käyttävät. Viime syksynä sitä käytettiin eläinlääkärillä katsastuksessa ja kun mitään varsinaista vikaa ei löydetty, niin taas elellään täysillä! Eläinlääkärikäyntejä ei ole tarvinnut tehdä muulloin kuin rokotuksissa ja silloin kerran, kun se tuli tyttäristä hieman kirsu vuotaen.

 

Aikoja aikoja sitten jo päätettiin, että Rikun kohtaloksi ei tule se normaali metsäkoiran tarina, eli kun tulokset loppuu, niin henki lähtee.. Päätettiin siis, että Riku saa elää niin kauan kun vain se pysyy nuin hienossa kunnossa ja terveenä. Ja Rikuhan sitten päätti niin tehdä...